Dubrovnik

Rauhallisen aamun jälkeen hyppäsimme bussiin nro. 6 ja menimme monien muiden turistien tavoin tutustumaan vanhaan kaupunkiin. Heti, kun hyppäsimme bussista ulos, törmäsimme valtaviin turistimassoihin, joilla oli sama suunta kuin meilläkin. Vanhan kaupungin muurien sisäpuolelle päästyämme, meinasimme saman tien kääntyä takaisin pakoon turistijoukkoja. Onneksi kuitenkin sinnittelimme jonkin matkaa pääkatua eteenpäin ja poikkesimme syrjäkujille, koska sieltä paljastui aivan toisenlainen tunnelma.

Sari joutui aikamoiseen rappustreeniin keppiensä kanssa, eikä kipuaminen pitkin jyrkkiä kujia pitkin minullekaan mitään lekottelua ollut. Kannatti kuitenkin nähdä vähän vaivaa, sillä vanha kaupunki on todella kaunis niiltä osin, missä matkamuistot ja turistit eivät ole täysin turmelleet katuja. Haluaisin päästä käymään Dubrovnikin vanhaan kaupunkiin jonain hiljaisena talvipäivänä katsomaan, millainen tunnelma autioilla kujilla onkaan.

Harkitsimme myös muurille kiipeämistä, mutta onneksi hylkäsimme idean. Löysimme muurien ulkopuolelta ihanan kukkulan, jolla sijaitsi vanha linnoitus, mutta jostain syystä melko harva turisti oli löytänyt tätä paikkaa. Näkymät olivat aivan mielettömät, sieltä näki myös ihanasti vanhan kaupungin katot ja muurin, jolla ihmiset tungeksivat. Kukkulalla sijaitseva linnoitus on nimeltään Laurentiuksen linnoitus, ja sinne pääsee samalla lipulla, joka oikeuttaa muurilla kävelyyn. Ilmeisesti ihmiset ovat niin väsyneitä muurilla tarpomisesta, että tämä ihana nähtävyys jää heiltä väliin. Suosittelen ehdottomasti vierailua Laurentiuksen linnoitukseen kukkulalla muurikävelyn sijaan. Kukkulalle kiipeämisestähän ei tarvitse mitään maksaa, ja itse linnoitukseen pääsee 30 kunalla, kun taas muurikävely maksaa 90 kunaa.

Kiipeilyjen jälkeen satuimme sopivasti ihanan Art cafeen kohdalle. Sari oli jo bussista bongannut kyseisen kahvilan, ja aivan sattumalta tupsahdimme sivukaduilta sen eteen. Kahvila oli ihanan persoonallisesti sisustettu käyttämällä kekseliäästi hyväksi kaikenlaista kierrätettyä. Ammeista oli tehty sohvia, pesukoneen rummuista pöytiä ja kynttiläkruunuissa roikkui joulukoristeita. Aivan ihana paikka!

Loppuillaksi menimme vielä viimeiselle uinnille Lapas beachille. Myös tämä ranta oli tupaten täynnä ihmisiä. Dubrovnik tarjosi hyvin erilaisia paloja: vanhan kaupungin syrjäisiä katuja, turistialueen persoonatonta menoa, ihanan sydämellinen majapaikan emäntä, turistiin tympiintyneitä bussikuskeja ja tarjoilijoita, satoja vuosia vanhoja pommien jäljiltä kunnostettuja kivitaloja, kolhoja ja kiiltäviä jättihotelleja... Vastakohtaisuuksien Dubrovnik.

Viimeiseksi illalla nautimme vielä iltapalan kattoterassilla ihaillen Dubrovnikin elämää!