Seitsemäntenä päivänä päätimme suunnata Luonnontieteelliseen museoon (American Museum of Natural History). Otimme ensin metron Central Parkin eli Keskuspuiston alakulmaan ja kävelimme puiston laitaa pitkin museolle. Keskuspuistossa on aina mukava piipahtaa, sillä nähtävää tässä jättimäisessä puistossa riittää monelle kerralle. Myös Luonnontieteellinen museo on jättimäinen ja ihmeteltävää siellä riittäisi moneksi tunniksi, ja siltikin ehtisi nähdä vain murto-osan. Tällä museovierailulla kävimme perusnäyttelyn lisäksi katsomassa 3D-elokuvan haista. Sekä elokuva että pieni osa perusnäyttelystä, jonka jaksoimme tutkia, olivat upeita. Poistuttuamme museosta tutkimme vielä tarkemmin museon antia ja huomasimme, että olimme muun muassa missanneet katosta roikkuvan sinivalaan ja monta muuta ihmeellisyyttä. Päätimme siis vierailla museossa uudestaan heti seuraavana päivänä!
Mielenkiintoisen, mutta uuvuttavan museokäynnin jälkeen kävelimme jälleen puiston laitaa pitkin keskustaan, mutta tällä kertaa valitsimme puiston toisen puolen Upper East Siden. Tällä hulppealla rikkaiden alueella tunnelma oli jälleen aivan eri kuin muissa kaupunginosissa ja huippumerkkien putiikit reunustivat kadun laitoja. Yritimme etsiä epätoivoisesti deliä tai ruokakauppaa, jotta voisimme nauttia jälleen piknikin puistossa, mutta tehtävä ei ollutkaan aivan helppo. Jouduimme kävelemään koko matkan puiston alkuun ennen kuin luksusputiikit vaihtuivat tavallisempiin kauppoihin, ja saimme syötävää piknikillemme. Tällä piknikillä bongasimme hääparin ja heidän valokuvaajansa, jotka etsiskelivät täydellistä kuvauspaikkaa puistosta. Hääparit ovat melko yleinen näky kauniina kesäpäivinä Keskuspuiston poluilla, sillä puisto on hyvin suosittu kuvauspaikka sekä hääkuviin että kihlajaiskuviin.
Illemmalla hyppäsimme puiston laitamilta jälleen metroon tällä kertaa suuntanamme China Town. Little Italy sijaitsee aivan China Townin kyljessä, joten tutkiskelimme nämä molemmat elämää kuhisevat kaupunginosat samalla kertaa. Little Italyssa tupsahdimme sattumalta ihastuttavaan joulukauppaan, jossa muistaakseni olimme myös edelliskerralla käyneet. Vannoutuneena joulufanina minun oli jälleen päästävä ihastelemaan joulukoristeiden ihmeellistä maailmaa, vaikka tiesinkin, että Mats ei kovin innoissaan jouluhömpötyksistä ole, varsinkaan kuumana kesäpäivänä.
Monien kilometrien kävelyn jälkeen päädyimme valitsemaan illan ruokapaikaksi kiinalaisen ravintolan, vaikka alunperin olimmekin haikailleet italialaisen ruoan perään. Valitsimme ravintolan, joka oli tupaten täynnä ihmisiä, ja jouduimme jonkin aikaa jonottamaan pöydän vapautumista. Minua ovat aina kiehtoneet elämää täynnä olevat ruokapaikat, joten siksi kai hylkäsimmekin italialaisravintolat, joissa pöydät ammottivat tyhjyyttään. Italialaispaikat suosivat myös väsymättömiä sisäänheittäjiä, joten voipi myös siinä olla syy, ettemme niihin päätyneet. Kiinalaisravintolan ruoasta muistan vain sen, että valitsin jotain erikoista, josta en sitten juuri pitänyt, mutta Mats oli oikein tyytyväinen ruokaansa. Päällimmäisenä minulle paikasta jäikin mieleen tunnelma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti