Pyöräilystä

Amsterdamin matkamme jälkeen olen koko ajan enemmän ja enemmän hurahtanut pyöräilyyn. Minusta on ihanaa huristella aamuvarhaisella ensimmäinen osio työmatkastani pyörällä. Ja iltapäivällä palatessani töistä saan huristella ratikoiden ja bussien ohi, jotka jumittavat ruuhkassa. Helsingin keskustan tuntumassa moneen paikkaan pääsee nopeammin pyörällä kuin julkisilla. En pidä yhtään odottelusta, joten on paljon rentouttavampaa hypätä pyörän selkään kuin odotella ratikkaa tai bussia. Olisi ihanaa, jos työmatkani olisi hieman lyhyempi, niin voisin pyöräillä koko matkan töihin. Ajattelin kyllä testata lähiaikoina, josko pyöräilisin parinkymmenen kilometrin matkan töihin ja takaisin edes kerran viikossa.

Haaveilen samanlaisesta pyöräilykulttuurista kuin mitä Amsterdamissa on, mutta se lienee turha toivo autojen valtaamassa Helsingissä. Seuraavaksi haluaisin piipahtaa Kööpenhaminassa ja tutustua heidän pyöräilykulttuuriin, miten se mahtaa erota amsterdamilaisten hurjastelusta? On minulla toki muitakin syitä, miksi haluaisin Kööpenhaminaan: kauniit rakennukset, ihanat kaupat jne.

Tämän postauksen kolme ensimmäistä kuvaa ovat Suomesta. Ensimmäisenä on pari vuotta sitten Pariisin tuliaisina tuotu leppäkerttusoittokello, sitten minun pyöräni ja kolmannessa kuvassa minä valkoisen kypäräni kanssa. Loput kuvat ovat Amsterdamista. Haaveilen tuollaisesta viimeisessä kuvassa olevasta rahtipyörästä, jolla voisin kuljettaa Viirua. Koska minusta pyöräily on niin ihanaa, haluaisin mennä pyörällä myös sellaisiin paikkoihin, joihin Viirukin tulee mukaan. Toistaiseksi se ei onnistu, mutta ehkä jonain päivänä minullakin on ikioma cargobike! Kaipaisin myös tyylikästä tai hauskaa satulansuojaa. Onko kellään hyviä vinkkejä, mistä sellaisen voisi saada?